Kolmas lapsemme Jesse syntyi yllättäen reilut 5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Tilanne oli uusi ja yllättävä, koska vanhemmat lapsemme syntyivät täysiaikaisina. Heidän imettämisensä alkoi hienosti heti syntymän jälkeen. Esikoista imetin 6 kuukautta ja toista lasta vuoden.
Nytkin luotin, että imetys lähtee hyvin käyntiin. Maitoa alkoi tulla jo raskausaikana. Koska vauva syntyi ennenaikaisesti, en saanut häntä heti syliin. Hengitysvaikeuksien takia vauva joutui hoidettavaksi vastasyntyneiden osastolle. Oli todella outoa jäädä synnytyssaliin ilman vauvaa maitoa tihkuvien rintojen kanssa. Vielä oudompaa oli siirtyä synnyttäneiden osastolle ilman vauvaa. Kun muiden vauvat itkivät, minulta valuivat maito ja kyyneleet.

Osastolla sain ohjeet rintojen käsinlypsyyn ja minua neuvottiin viemään omaa maitoa pienillä ruiskuilla vauvalle. Ensitipat annoin ruiskulla vauvan suuhun kuutisen tuntia syntymän jälkeen, mutta syliin en häntä saanut vieläkään. Syliin ja ihokontaktiin sain vauvan vasta noin 10 tuntia syntymän jälkeen. Hän sai ensi kerran haistella ja nuoleskella tissiä, mutta ei vielä jaksanut alkaa imeä. Osastolla jatkoin lypsämistä sähkökäyttöisen rintapumpun avulla, koska käsin lypsäminen tuntui todella vaikealta. Näin sain vietyä vauvalle omaa maitoani.
Kotiuduin seuraavana päivänä synnytyksestä, mutta vauva jäi vastasyntyneiden osastolle. Koti – Kätilöopisto -reitti tuli hyvin tutuksi, kun kävimme vauvan luona useamman kerran päivässä joka päivä. Kotona lypsin rintoja säännöllisesti rintapumpulla ja vein maitoa vauvalle sairaalaan. Häntä ruokittiin maidollani pullolla ja nenämahaletkun kautta. Maitoa minulta alkoi tulla heti runsaasti. Olin kuitenkin huolissani, onnistuuko imetys ollenkaan. Ensimmäisen kerran vauva tarttui rintaan 1,5 vuorokauden ikäisenä. Tunsin suurta helpotusta siitä, että ehkä tämä vielä onnistuu. Olin iloinen, että vauva oli niin virkeä, että jaksoi imeä. Tuntui niin luonnolliselta ja oikealta, että vihdoin sain imettää vauvaani!