Imetysrauha on jokavuotinen kampanja kansallisella imetysviikolla (viikko 42). Imetysrauhaa tarvitaan, koska moni äiti ja isä kokee imetyksen jossain vaiheessa stressaavana ja vaikeana. Jokaisella perheellä on oikeus imettää parhaaksi kokemallaan tavalla.
Esikoiseni Tristan syntyi 4.8.2013. En ollut oikein muodostanut mielipidettä imetyksestä ennen hänen syntymäänsä, vaan ajattelin siitä kuten synnytyksestä: Se menee niin kuin se menee. Käsittelen tilanteet sitä mukaa kuin ne tulevat vastaan enkä tee suunnitelmia siitä, miten asioiden pitäisi tai pitää mennä. Synnytys sujui hyvin ja nopeasti, Tristan syntyi noin yhdeksän tunnin kuluttua siitä, kun supistukset olivat muuttuneet säännöllisiksi. Sairaala laskee kestoksi kuusi tuntia. Imetys oli raskainta ensimmäisen vuorokauden aikana, sillä opittavaa oli niin paljon. Vauvamme sai korviketta kaksi kertaa. Hän saattoi lisäksi imeä viisi, kuusi tuntia yhteen menoon yöllä tulematta kylläiseksi, mutta sitten imetys lähti käyntiin ja kotona kaikki sujui hyvin.
Tristan halusi imeä rintaa jatkuvasti, toisinaan 45 minuuttia yhtäjaksoisesti, minkä jälkeen hän piti ehkä puolen tunnin tauon ja halusi sitten uudelleen rinnalle. Se oli henkisesti erittäin raskasta, sillä ensimmäisen kuukauden olimme kuin nauliutuneena kiinni sohvaan. Hän myös pulautteli usein maitoa, mistä arvelimme, että hänellä on vain suuri tarve imeä. Noin viiden viikon ikäisenä aloimme käyttää hänellä tuttia. Hänestä tuli tyytyväisempi ja hän pystyi tyynnyttämään itsensä uneen vaunuissa tai sohvalla vieressäni.
”Muut eivät voi tietää, miksi perhe on valinnut imetyksen tai pulloruokinnan.”
Täysimetin hieman yli kolme kuukautta. Sitten Tristan yhtäkkiä kieltäytyi rinnasta. Meillä oli äidinmaidonkorviketta kaapissa, sillä jo raskauden aikana meitä oli neuvottu pitämään sitä varalla. Annoimme hänelle hieman korviketta, jotta hän rauhoittuisi, minkä jälkeen hän suostui imemään rintaa jälleen. Seuraavan kuukauden aikana tilanne ei paljon korjautunut. Tristan halusi rintaa vain iltaisin, öisin ja aamuisin ollessaan uninen. Muulloin hän kieltäytyi rinnasta. Kokeilimme kaikkea: kenguruhoitoa, vaihdellen pulloa ja rintaa ja vaikka mitä, mutta hyväksyimme lopulta, että hän ei enää halunnut rintaa. En suostunut tuntemaan itseäni torjutuksi tai kelvottomaksi kaiken tämän keskellä. En suostunut ajattelemaan kielteisiä ajatuksia tai että olin huono äiti, kun en pystynyt imettämään lastani. Nyt vain kävi näin. Tärkeintä oli, että vauva sai ravintoa. Parasta pulloruokinnassa oli, että Linus pystyi osallistumaan vauvansa ruokkimiseen, ja tuntui hyvältä katsella heitä yhdessä ruokailuhetkinä. Samalla minä sain huoahtaa hetken. Pumppasin rintamaitoa noin kuukauden ajan. Kun Tristan oli noin viiden kuukauden ikäinen, maidontulo hiipui ja lopetin pumppaamisen. Pumppaaminen ja pulloruokinta veivät kaksinkertaisen määrän aikaa, enkä juuri muuta ehtinyt. Oli tarpeeksi vaikeaa opetella äitiyttä ilman tällaista lisästressiä.
Minusta vallalla on suuri imetyspaine, ja pullolla ruokkivia äitejä tai vanhempia syyllistetään. Minusta vanhempien kuuluu itse saada päättää, miten he toimivat. Kukaan ei voi tietää, miksi perhe on valinnut imetyksen tai pulloruokinnan. Tärkeintähän on, että lapsi saa ravintoa, läheisyyttä ja rakkautta. En usko niitä, jotka väittävät, ettei vauvaan synny yhteyttä ilman imetystä. Me olemme nauttineet pulloruokinnasta vähintään yhtä paljon, ellemme jopa enemmän.
Saimme neuvoja ja apua imetykseen äitiys- ja lastenneuvolasta, jossa meillä oli sama terveydenhoitaja raskauden aikana ja vauvan syntymän jälkeen. Hänen mielestään toimimme täysin oikein. Meistä kaikista oli parempi ratkaisu siirtyä kokonaan pulloruokintaan kuin taistella kuukausia imetyksen kanssa, kun se vain aiheutti stressiä minulle ja vauvalle.
Sama koskee uutta vauvaamme: imetän niin pitkään kuin se meistä molemmista tuntuu hyvältä – kestipä sitä sitten kuukauden tai vuoden.
”Nyt en ole yksin eikä imettäminen ole elämäni ainoa sisältö. Ehkä se siksi tuntuu minusta mukavammalta tällä kertaa.”
Toinen poikani syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta kaikki sujui hyvin ja nopeasti. Maito nousi jo toisena päivänä synnytysosastolla ja vauvan paino oli noussut hyvin ennen kotiutusta. Kaksi ensimmäistä viikkoa tuntuivat silti raskailta, sillä emme saaneet nukkua riittävästi ja koko perheen oli sopeuduttava uudenlaiseen arkeen.
Imetys on sujunut hyvin tällä kertaa. Vauvalla oli alusta alkaen hyvä imutekniikka ja hän pitää syömisestä. Hän syö tiheästi mutta melko lyhyen aikaa kerrallaan, toisin kuin esikoisemme, jota imetin usein pitkiä aikoja yhteen menoon. Olen nyt paljon varmempi ja kokeneempi ja osaan löytää mukavan imetysasennon nopeammin, kun kaikki muu vauvanhoitoon liittyvä ei enää ole aivan uutta. Isoveli on sopeutunut uuteen perheenjäseneen hyvin ja on ollut rauhallinen ja yhteistyökykyinen, kun imetän: luemme kirjoja, katsomme lastenohjelmia tai istumme hänen huoneensa lattialla ja leikimme. Nyt en ole yksin eikä imettäminen ole elämäni ainoa sisältö. Ehkä se siksi tuntuu minusta mukavammalta tällä kertaa. Olen myös oppinut tekemään kotitöitä imettäessäni, mikä helpottaa arkea.
”Nyt pystyn imettämään, tekemään ostokset ja valvomaan isoveljeä samanaikaisesti, kun hän juoksee ympäri kauppaa.”
Suhtaudun myös rennommin imettämiseen muiden seurassa, kaupoissa, kahviloissa ja muilla julkisilla paikolla. Vaihtoehtoja ei oikein ole, jos olen molempien lasten kanssa kaupassa. Jos vauvalla on nälkä, hänen on saatava ruokaa heti eikä hetken päästä. Pystyn imettämään, tekemään ostokset ja valvomaan isoveljeä samanaikaisesti, kun hän juoksee ympäri kauppaa. Tässä oppii todelliseksi moniajon mestariksi.
Esikoisen imetyksen yhteydessä olisin toivonut tienneeni, että pitää juoda paljon vettä ja mehuja ja syödä illalla jotakin rasvaista, kuten turkkilaista jogurttia, kaakaota ja juustoleipää. Silloin maidosta tulee mielestäni rasvaisempaa ja vauva pysyy kylläisempänä yöllä eikä kaipaa ruokaa jatkuvasti. Näin asia ainakin meillä on toiminut. Haluaisin imettää vähintään kuuden kuukauden ajan. Todennäköisesti se sujuu pidempään, sillä vauvalle kelpaa vain rinta – ei tutti eikä lusikka.
