Imetysrauha on jokavuotinen kampanja kansallisella imetysviikolla (viikko 40). Imetysrauhaa tarvitaan, koska moni äiti ja isä kokee imetyksen jossain vaiheessa stressaavana ja vaikeana. Jokaisella perheellä on oikeus imettää parhaaksi kokemallaan tavalla.
Kauan toivotut vauvamme syntyivät kiireellisellä sektiolla raskausviikolla 34 + 5. Heidät vietiin synnytyksen jälkeen keskolaan, jossa isä pääsi heitä tunnin kuluttua katsomaan. Itse olin heräämössä ja kätilö vei minut sieltä lasten luo. Olimme aikaisemmin puhuneet saman kätilön kanssa toiveestani imettää vauvoja ja sain hyviä ohjeita ja neuvoja.
Sain vauvat hetkeksi syliini, mutta imettää sain vasta seuraavana päivänä. Aloin pumpata maitoa samana päivänä, kun lapset syntyivät, samassa tahdissa (3 tunnin välein) kuin vauvat saivat keskolassa maitoa nenä-mahaletkusta. Tyttömme sai ensimmäiset maitopisarat suuhunsa, kun tippakanyyli otettiin pois, jotta maito lievittäisi kipua. Vauva maiskutteli ja kipu unohtui.
Vauvat saivat sairaalassa ensimmäisinä päivinä oman maitoni lisäksi luovutettua äidinmaitoa. Kolmantena päivänä oma maitoni riitti heille. Aluksi vauvat tarvitsivat rintakumia, jotta he saisivat rinnasta hyvän imuotteen. He eivät jaksaneet heti imeä maitoa niin paljon, että olisivat tulleet kylläisiksi, joten maitoa annettiin myös pullosta ja nenä-mahaletkulla. Vauvat kasvoivat keskolassa kolme viikkoa ja pääsivät sitten kotiin. Sairaala-ajan pumppasin maitoa kotona ollessani, sairaalassa imetin vauvoja aina kun mahdollista. Hoitajat ohjasivat imetysasentoja, kehuivat ja kannustivat. Paras kannustus olivat kuitenkin hyvin kasvavat ja tyytyväiset vauvamme.
”Sairaalassa hoitajat ohjasivat imetysasentoja, kehuivat ja kannustivat.”
Kotona imetys jatkui hyvin ja muuttui päivä päivältä helpommaksi. Öisin imetin vauvoja yhtä aikaa, päivisin molempia erikseen. Kun toinen heräsi syömään, oli myös toisella ruoka-aika. Jatkoin maidon pumppaamista, ja syötimme vauvoja välillä myös tuttipullosta, jotta se taito ei unohtuisi. Pullojen peseminen ja keittäminen tuntui vain kovin työläältä ja pikkuhiljaa tuttipullotreenit jäivät. Vauvat ruokailevat melko säännöllisesti ja uskon sen helpottaneen imetystä. He ovat myös ”tehokkaita” syöjiä, eivätkä ole viihtyneet rinnalla kuin sen aikaa, että ovat saaneet vatsansa täyteen.
Nyt vauvat täyttävät pian vuoden. Imetys taitaa jatkua vielä ainakin muutaman kuukauden. Imetyshetket ovat vauvojen kasvaessa muuttuneet, mutta edelleen tuntuu yhtä ihmeelliseltä katsoa sylissä rauhallisena pötköttelevää vauvaa. Imetys on ollut meille tärkeää ja olen päivittäin kiitollinen sen onnistumisesta, vaikka alku ei vaikuttanut lupaavalta.
Paras tuki on ollut tietysti puolisoni, tärkeä oli myös sairaalan henkilökunnan rooli. Alun hyvät ohjeet ja kannustus auttoivat varmasti siinä, ettei imetyksessä myöhemmin tullut ongelmia. Olen uskonut ja luottanut maidon riittävyyteen, siihen, että luonto kyllä huolehtii. Olen yrittänyt aina imetyshetkellä rentouttaa hartiat ja hengittää rauhallisesti. Riittävää veden juontia ja erityisesti suklaan syömistä ei voi väheksyä! Vauvat ovat koko ajan tienneet, kuinka toimia. Minulle on jäänyt oppijan rooli.
