Imetysrauha on jokavuotinen kampanja kansallisella imetysviikolla (viikko 42). Imetysrauhaa tarvitaan, koska moni äiti ja isä kokee imetyksen jossain vaiheessa stressaavana ja vaikeana. Jokaisella perheellä on oikeus imettää parhaaksi kokemallaan tavalla.
Rezija on nyt kuuden viikon ikäinen. Olen täysimettänyt häntä, vaikka viikko synnytyksen jälkeen en olisi sitä uskonut. Rezija on kolmas lapseni. Esikoistani imetin vuoden ja 10 kuukautta, toista lasta 2 vuotta ja 10 kuukautta eli olen kokenut imettäjä. Silti tiesin, että alku voi olla haastava − ja sellainen se taas oli.
Rezija syntyi lempeästi ja suunnitellusti kotona. Synnytys oli täydellinen − rauhallinen ja täynnä rakkautta. Vauva oli todella paljon ihokontaktissa ensimmäiset hetket ja päivät. Maito nousi jo toisena päivänä, vaikka Rezija halusi imeä aika harvoin. Ensimmäiset yötkin hän nukkui kolmen tai neljän tunnin pätkiä, mitä ihmettelin. Kun pelkäsin, että nännit menevät rikki, seurasin tarkasti, että Rezija kehittää hyvää imuotetta.
Kolmen vuorokauden ikäisenä hän alkoi hylkiä rintaa. Hän itki eikä ottanut rinnasta kiinni. Samalla hän väsyi, koska hänen bilirubiinitasonsa nousi. Tarjosin hänelle pumpattua maitoani lääkeruiskulla, mutta maidon kanssa hän sai paljon ilmaakin. Kun yöllä hän ei taaskaan ottanut rintaa, tarjosin maitoani pullosta. Tarjosin rintaa, pumppasin maitoani, annoin sen pullosta, pesin astiat ja taas oli seuraavan imetyksen aika, yötä päivää. Olin todella pettynyt, kun en osannut ruokkia ja rauhoittaa vauvaani pulloruokinnalla. Ja olin väsynyt.
”Joskus imettämisen oppiminen kestää kaksi viikkoa, joskus kaksi kuukautta.”
Sain rintatulehduksen ensin toiseen ja pari päivää myöhemmin myös toiseen rintaan. Olin kipeä ja paniikissa. Toisaalta tiesin myös, että imetyksen onnistuminen on vain ajan kysymys. Muistelin ja sanoin ääneen synnytystä varten tehtyjä voimalauseita, soitin imetystukiäidille Rovaniemellä, laitoin viestin Facebookin imetystukiryhmään, etsin vertaistukea, luin netista lisää tietoa, puhuin doulani ja kätilöni kanssa ja muistutin itselleni, että olen hyvä äiti. Imetystuki suositteli rauhoittumista, vauvan kuuntelemista ja yhteisen rytmin etsimistä. Ystäväni onnittelukortissa toivotti meille ihanaa vauvakuukautta. Se muistutti minua siitä, että nyt pitää keskittyä tähän tilanteeseen. Niin teinkin, ja se auttoi.
Imetys on minulle tosi tärkeää. Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Miehenikin tiesi, kuinka tärkeä se minulle on ja tuki minua. Pysyin pari päivää makuuhuoneessa. Isommat lapsemme, mieheni ja isoäitini toivat ruokaa ja huolehtivat muista asioista. Minulle oli tärkeintä minä itse, tervehtyneet rinnat ja yhteistyön löytäminen vauvani kanssa. Tarjosin vauvalle rintaa rintakumilla ja hän otti sen. Parin päivän kuluessa jätimme pulloruokintaa päivällä pois. Tarjosin aina ensin rintaa ja vasta sen jälkeen lisää pumpattua maitoa. Olin valmis imettämään vaikka koko päivän. Rintakumilla imettäminen oli jo iso saavutus. Yöt olivat vielä vaikeita, kun vauvani hämmästyi rintakumia eikä ottanut rintaa. Päivisin jätin rohkeasti myös rintakumin pois, ja vauvani söi suoraan rinnasta. Se oli paras lahja kolmen viikon syntymäjuhliin. Vauvani joi taas suoraan rinnastani.
Imetysrauha tarkoittaa minulle imettämistä rauhassa, hiljaisuudessa ehkä ilman isompien sisarusten leikkejä ja jutustelua lähellä. Silloin voin keksittyä vauvaani, katsoa ja kuunnella häntä, ihmetellä ja nauttia. Olen kiitollinen tästä. Alussa olin epätoivoinen ja välillä tuntui, etten pysty tähän. Vaikka olen kokenut imettäjä ja doulana saanut imetystukikoulutusta, en silti osannut aloittaa imetystä ilman stressiä. Ehkä omat pelkoni kivuliaista rinnoista ja imuotteen onnistumisesta alussa jännitti liikaa. En tiennyt, että liika maitoa voi aiheuttaa vauvalle hämmennystä. Nyt me olemme löytäneet toisemme ja oppineet tämän. Imettäminen on onni!
Esikoisen synnyttyä kätilö sanoi, että joskus imettämisen oppiminen kestää kaksi viikkoa, joskus kaksi kuukautta. Meillä esikoisen imetys alkoi sujua kahden kuukauden kuluttua, toisen lapsen imetys kahdessa viikossa. Nyt kesti vähän yli kaksi viikkoa ja taas alkoi sujua. Sitä vaan pitää kärsivällisesti opetella, sitten se sujuu ja tuo monta onnen hetkeä.
Toivottavasti tämä antaa muillekin uskoa, että vauvaa on mahdollista täysimettää, vaikka välillä olisi syötetty pullostakin. Maidoneritystä on mahdollista ylläpitää pumppaamalla, kun vaan itse pumppaa maitoa monta kertaa vuorokaudessa (pumppasin aina, kun vauva söi, noin 10 kertaa vuorokaudessa). On mahdollista ja jopa helppoa jättää rintakumit pois ja antaa vauvalle rintaa suoraan. Silloin rinnanpäät eivät enää kipeydy ja vauva itse huomaa, kuinka paljon tehokkaampaa imeminen on ilman kumia. On mahdollista jäädä kotiin ja unohtaa kaikki muut arjen asiat, jättää käymättä kaupassa ja Facebookissä, kunhan vaan saa riittävää tukea puolisolta, ystäviltä ja perheeltä. Myös muille imetystuki-ihmisille, muille äideille ja neuvolan työntekijöille on tärkeää, että onnistut. Älä jää yksin, olet tärkeä meille ja onnistut!
