Imetysrauha on jokavuotinen kampanja kansallisella imetysviikolla (viikko 42). Imetysrauhaa tarvitaan, koska moni äiti ja isä kokee imetyksen jossain vaiheessa stressaavana ja vaikeana. Jokaisella perheellä on oikeus imettää parhaaksi kokemallaan tavalla.
Imetykseni alkoi kolmisen vuotta sitten, kun esikoinen syntyi. Siitä kauniista kevätillasta lähtien olen imettänyt tähän asti. Nykyään esikoisen sijasta rinnalla viihtyy vajaa vuosi sitten syntynyt poikani.
Imetys on aina ollut minusta jotain hyvin luonnollista ja kaunista, lapsen ja äidin erityinen hetki. Imetys on ruokkimista, mutta myös lohtua, turvaa, lääkettä − tapa olla ja elää iho ihoa vasten. Vauvan paikka on iholla.
Molempien lasteni imetykset ovat sujuneet alusta asti hyvin ja mutkattomasti. Uskoin itseeni ja kykyihini imettää ja tiesin imetyksen olevan tärkeää. Tiesin myös, mistä hakea apua, jos ongelmia olisi tullut. Olin suunnitellut etukäteen imettäväni kaksi vuotta. Kuukaudet vierivät, vuodet vaihtuivat, tulin raskaaksi uudestaan ja imetys jatkui edelleen. Toinen lapsi syntyi ja imetin lopulta esikoista 2 vuotta ja 10 kuukautta. Tandem-imetystä (kahden eri-ikäisen lapsen imetystä) kesti lopulta noin 7 kuukautta. Uskon lapsentahtiseen imetykseen ja vieroitukseen ja niin vieroitus menikin: esikoinen lopetti itse rinnalla käymisen. Kuopus on kymmenkuinen ja häntä imetän vielä useita kertoja päivän ja yön mittaan.
”Äitinä tulee hieno olo, kun lapsi rauhoittuu, nukahtaa ja tyyntyy rinnalla.”
Onnen hetkiä on ollut paljon: vauvojen ensi-imetykset synnytyksen jälkeen tai vauvan nukahtaminen rinnalle ja tissin mutustaminen unessa. Suurinta onnea on ollut lapsen onni. Lapsi rauhoittuu, nukahtaa ja tyyntyy rinnalla ja äitinä siitä tulee hieno olo: minun sylini ja maitoni voima on voittamaton ja olen lapselle korvaamaton. Olen kiitollinen, että kaikki on mennyt niin hyvin. Lähipiirini ja ystävät ovat kannustaneet ja tukeneet imetyksessä. Erityisesti puolisoni on ollut sitä mieltä, että imettäminen on tärkeää ja ollut iloinen, että se on onnistunut niin hyvin. Suuri kiitos hänelle.
Nyt olen mukana Imetyksen tuki ry:n toiminnassa. Kävin imetyksen perustietokurssin ja olen menossa tukiäitikurssille. Olen todella innostunut! Haluan antaa vertaistukea muille äideille ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan. On mahtavaa, jos pystyn auttamaan ja tukemaan muita imetykseen liittyvissä valinnoissa ja kannustamaan heitä jatkamaan imettämistä. Haluan valaa uskoa naisiin, sillä heissä on niin paljon potentiaalia ja kykyä. Hyvä, me naiset!
